Ja nyt Katrin, kun mä oon hankkinu sulle ne kalliit flipperit sun muut kalliit sälät että sä kävisit kiltisti töissä, niin pitää sun käyttää niitä ettei jää kamat homehtuun nurkkaan. "Ei huolta! Se onnistuu kyllä!" Ja niin sitä mennään kiltisti flipperin kimppuun.

Hetkonen, piano ei kuulunut uusiin kalliisiin tavaroihin, no, oli se silti kallis. "Oli? Mitä mä nyt tein!?"

Sitten tanssitaan salsan tahtiin. Heiluta lantiota enemmän, mitkä hitsin keitetyt spagetit sun kädet on olevinaan? "Tää olis kyllä mukavampaa jos toinen ei olis siinä vieressä kokoajan haukkumassa..."

Ja kun tanssiessa tulee nälkä, otetaan jääkaapista ravitseva, keinotekoinen, muovin makuinen, täyttävä mikroateria. "Oi, kun tän uuden mikron kylki kiiltää.!!" Katrin, se on vain mikroruokaa.

"Mikä toi keltanen kökkö on? Onks tää pakko syödä? Toi vihree näyttää epäilyttävältä..." Raukka, ei oo pystyny syömään mikroaterioita sen jälkeen kun näki sen kauhuelokuvan mikroista...

"Kätsy tää sun hankkima roskis, sinnehän voi laittaa mitä tahansa eikä se silti rupea haisemaan niinkuin ves..." Niin mitä? Minne ne aiemmat roskat ovat sitten hävinneet...?

Ja koska kavereitakin piti saada, kutsui Katrin paikalle muutaman kaverin pelaamaan maisunoa, jostain kumman syystä mummeli ja benjamin eivät tulleet pelaamaan, jaaha vesisotaahan siellä mentiin... "Vihreä timantti!!" *muminaa*

"Pieni vihreä linnunpoikanen!!"

"Kimaltava Jalokivi!! Kuka on saanut eniten leimoja!?"

Ja nyt koitamme uudestaan, sinulla taitaa olla jo tarpeeksi taitoa tähän hommaan. "Älä luule että aion rojahtaa vapaaehtoisesti sinun nähtesi?"

Sitten ylös juuri noin jatka samaan malliin, kohta olet tehnyt sen, pinnistä, seuraava liike... "Au, sattuu. Nämä eivät rentouta kyllä lainkaan, mutta miksi väitetään niin että rentouttaa?"

Ja taas se tyhmä jalka sinne hienhajuiseen kainaloon. "Hei, mä osaan kyllä ihan itekkin!"

Hienoa, Hienoa! Bravo!!! Sinä teit sen, vihdoinkin! "Minähän tunnetusti onnistun aina kaikessa." Jaa, mikä se tapaus oli jolloin roskat löytyivä mikrosta? "Ehem... ei puhuta siitä enenpää...

Ja onnistumista juhlittiin kaverin kanssa vesisokkosilla. "Missä sä oot? Loiske kyllä kuuluu, mä en löydä sua, missä ihmeessä sä oot? Ääni merkki! Mä luovutan. Mites sä siihen ilmestyit?"

Ja sitten Katrin astelee jännittyneenä kohti uutta punaista kimppa-autoa. "Tänään mä saan ylennyksen ja mut ylennetään poliisipäälliköks ja sitten mä vangitsen kaikki maailman roistot ja laitan ne suureen häkkiin ja sitten mä otan päivä torkut." Katrin suunnittelee.

Oiken komea punainen, ruskea, auto. Kyllä ton kehtais jo omistaakkin. Tää vaikuttaa luksus autolta siihen ensimmäiseen ruosteiseen peltikasaan verrattuna.

Hihii, Katrin joutui takapenkille! hihhih hii! "Mitä nauramista siinä on? täällä on turvallista." *huokaus*

"Jes!!! Mä ylenin taas hihii hihii hii lallalaa auts!! typerä käsi !@#¤%&¤!!!!!" Katrin, ei tollasta kieltä saa käyttää. "Muttakun mä löin huuleeni, ja se sattu..." Silti.

Oho, Ne on edelleen vesi sotasilla takapihalla!" "Ouh, tuo oli nuori mies kuules 648 osuma minuun, lonkkani kestää enää 700 eli jatketaan vain." Eikös kannattaisi ottaa väli sijainen? Vaikka Katrin?

Osuma! Katrin, mitä sinä ehtisit siinä välissä tehdä kun haiset noin ja olet urheilu puvussa? "Mä vaan vähän kuntoilin..."

Siitä kehkeytyikin sitten aito vesisota. "Lällällää! etpäs osu! Punainen vesipallo torjuttu!!! 397 osuma vastustajaan."

Ja lopuksi lämmitelläkseen ja ajatuksiaan selvitelläkseen Katrin meni vaahto kylkpyyn. Taisi simahtaa sinne. Raskas päivä oli lopuillaan.